Globaali kansalaisyhteiskunta

Kansallisvaltio Suomi

Valaisevan esimerkin kansallisvaltion ja kansalaisyhteiskunnan kehityksestä tarjoaa Suomen historia. Kansallisuusaate voimistui maassamme 1800-luvun kuluessa, ja käsitys suomalaisuudesta muotoutui. Tunnettu lentävä lause puki sanoiksi monen suomenmielisen ajatukset: "Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia". Suomi itsenäistyi ensimmäisen maailmansodan mullistusten myötävaikutuksesta vuonna 1917. Kansallisuusaate sai itsenäisyydestä voimaa, jota suomalaisten urheilijoiden ja taiteilijoiden menestyminen maailmalla vahvisti.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi kehittyi hyvinvointivaltioksi. Kansalaisten sosiaaliturvaa parannettiin monin tavoin. Työttömyys- ja eläketurva takasivat työelämän ulkopuolella olevien suomalaisten toimeentulon. Lapsiperheiden asemaa parannettiin äitiysrahalla ja lastenhoitopalveluilla. Hyvinvointivaltion tukitoimet ulottuivat tavalla tai toisella lähes jokaiseen kansalaiseen. Muodikkaaksi hokemaksi muodostui lause "on lottovoitto syntyä Suomeen".

1990-luvun alun suuri lama vaikutti rajusti moniin suomalaisiin. Työttömyys ja taloudellinen epävarmuus ajoi kansalaisia ahtaalle. Lama ajoi myös valtion säästökuurille, ja monia hyvinvointivaltiossa kehitettyjä tukimuotoja karsittiin. Tämän päivän haasteeksi on noussut väestön ikääntyminen, joka johtaa huoltosuhteen muuttumiseen.

Kuva: Leipäjono Pelastusarmeijan Castreninkadun toimipisteessä 1993. LEHTIKUVA

Suomalainen kansalaisyhteiskunta

Suomea voi kuvata myös kansalaisyhteiskunnaksi. Tällä tarkoitetaan kansalaisten omatoimista ja valtiosta riippumatonta toimintaa, jonka perustana on vapaaehtoinen ja riippumaton työ. Kansalaisyhteiskunnassa ihmiset toisin sanoen ajavat aktiivisesti omia tavoitteitaan demokratian pelisääntöjä noudattaen. Käytännössä tämä tapahtuu toimimalla yhteisöissä, järjestöissä ja kansanliikkeissä.

Kansalaisyhteiskunnan kannalta 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku olivat tärkeää aikaa. Tuolloin suomalaiset osallistuivat aktiivisesti suuriin kansanliikkeisiin, kuten naisliikkeeseen, työväenliikkeeseen ja raittiusliikkeeseen. Keskeisiä kysymyksiä olivat mm. naisten äänioikeus, työpäivän kesto ja työturvallisuus sekä kieltolaki. Lisäksi liikkeet edistivät kulttuuria ja urheilutoimintaa. Monen nykyäänkin toimivan urheiluseuran syntysanat on lausuttu tuolloin.

Nykypäivän suomalaiset odottavat, että demokraattisessa päätöksenteossa otetaan huomioon niiden ihmisten näkemykset, joita tehtävä päätös koskee. Tämä pätee niin kunnalliseen kuin valtiolliseenkin päätöksentekoon. Kysymys voi olla paikallisesta hankkeesta, kuten tien rakentamisesta tai lähikoulun lakkauttamisesta, tai valtiollisesta päätöksestä, kuten samaa sukupuolta olevien vanhempien adoptio-oikeudesta tai opintotuen määrästä. Yksittäinen ihminenkin voi saada äänensä kuuluviin, mutta varmemmin ja painokkaammin mielipide tulee kuulluksi, mikäli sen esittää jokin ryhmä. Esimerkiksi kansalaisjärjestöt voivat nostaa julkisuuteen yhteiskunnallisia ongelmia ja esittää parannusehdotuksia.

Globalisaatio haastaa kansallisvaltion

Eri puolilla maailmaa kansallisvaltiot ovat joutuneet toteamaan, että globaalit markkinat, ylikansalliset yhtiöt ja uusi tieto- ja viestintätekniikka ovat asettaneet niille uusia haasteita. Globalisaation myötä yksittäisen kansallisvaltion mahdollisuudet säädellä tai ohjata tuotantoa ovat kaventuneet selvästi aiemmasta. Samalla talouselämän liberalisoituminen on poistanut kansainvälisen kaupan esteitä. Kehityksellä on ollut suomalaisten kannalta sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Suomalaisyritykset ovat siirtäneet tuotantoaan halvemman työvoiman maihin, minkä vuoksi tehtaita on jouduttu sulkemaan kotimaassa ja ihmisiä on jäänyt työttömiksi. Toisaalta yrityksille on auennut aiempaa suuremmat markkinat, ja ne saavat raaka-aineita edullisesti, mikä on nostanut niiden tulosta. Myös suomalaiset kuluttajat ovat hyötyneet talouselämän esteiden vapautumisesta, sillä se on laskenut ruuan ja tavaroiden hintaa.

Globalisaatio on muuttanut myös kansallisvaltioiden asemaa maailmanpoliittisessa järjestelmässä. Kylmän sodan loppumisen jälkeen maailmanpolitiikan karttoja eivät enää hallitse Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton johtamat liittokunnat. Edes politiikantutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, millaiseksi nykymaailman poliittinen kartta pitäisi piirtää: korostetaanko Yhdysvaltojen roolia maailman ainoana supervaltana, painotetaanko alueellisten voimien, kuten EU:n, Kiinan ja Intian, esiinmarssia vai pitäisikö maailma nähdä toisistaan ratkaisevalla tavalla poikkeavien sivilisaatioiden taistelukenttänä.

Globaali kansalaisyhteiskunta

Viime vuosina on alettu puhua globaalista kansalaisyhteiskunnasta globaalin aikakauden uutena ilmiönä. Osa tutkijoista uskoo, että globaali kansalaisyhteiskunta tarjoaa uudenlaisen tavan pyrkiä ratkaisemaan globalisaatiosta kumpuavia ongelmia.

Globaali kansalaisyhteiskunta on moniarvoinen, ja sille on tyypillistä jatkuva muutos, erilaisuuden kunnioittaminen ja moniarvoisuus. Se ei tarkastele maailmaa (kansallis)valtioiden näkökulmasta, vaan se hyväksyy erilaisten elämänmuotojen ja näkemysten runsauden. Se ei kytkeydy perinteiseen puoluepolitiikkaan, vaan pyrkii määrittelemään uudelleen politiikan tekemisen muotoja ja foorumeja. Perinteiset kansainväliset järjestöt, järjestöjen verkostot, uudet sosiaaliset liikkeet ja muuttuvat aktivistiryhmät ovat globaalin kansalaisyhteiskunnan keskeisiä toimijoita, joiden aktiivisuus tuottaa uudenlaista poliittista kulttuuria ja toimintaa.

Globaalin kansalaisyhteiskunnan perusajatuksena on kansalaisaktiivisuuden ulottaminen aiempaa laajemmalle. Esimerkiksi kansalaisliikkeet voivat omien verkostojensa ja aktiivisen toimintansa ansiosta vaikuttaa kansainvälisen talouden kehitykseen aiempaa enemmän. Eri osapuolten näkemykset tulevat kuulluksi kansalaiskeskustelussa, joka vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Parhaimmillaan tämä voi elvyttää aktiivista kansalaisuutta ja vahvistaa demokratiaa sekä ylläpitää avointa julkista hallintoa. Kansainvälisen verkottuneen globaalin kansalaisyhteiskunnan tiellä on kuitenkin vielä monia esteitä. Kansalaisjärjestöt eivät ole yksimielisiä siitä, millaista globaalia kansalaisyhteiskuntaa ne ovat rakentamassa, ja monet poliitikot vierastavat koko ajatusta, joka muuttaisi politiikan tekemisen luonnetta.

Kuvaavaa onkin, että eri ihmiset ymmärtävät eri tavoin termin globaali kansalaisyhteiskunta. Ensinnäkin globaalilla kansalaisyhteiskunnalla voidaan tarkoittaa kolmannen sektorin toimijoiden keskeistä asemaa. Tällaisia aktiivisia globaalin hyvinvoinnin puolustajia ovat mm. ammattiyhdistysliike ja kuluttajaorganisaatiot. Niiden toiminnassa korostetaan humanitaarisen avun antamista sekä hädänalaisten ihmisten elinolojen ja toimeentulon parantamista. Toisaalta termillä voidaan viitata yleisemmin eri puolilla maapalloa elävien ihmisten lisääntyneisiin kontakteihin, jotka ovat tulleet mahdollisiksi teknologian kehityksen ja ihmisten liikkuvuuden ansiosta. Yhteistä eri tulkinnoissa on se, että niissä kansallisvaltioiden rinnalle tai tilalle nousee uusia toimijoita, joiden tavoitteena on edistää demokratiaa maailmassa.

Kansalaistoiminnan laajeneminen

Kansalaisjärjestöt ovat jo pitkään olleet keskeisiä kansalaisyhteiskunnan toimijoita Suomessa ja muissa länsimaissa. Vakiintuneet järjestöt, kuten vaikkapa Punainen risti, ovat sekä tukeneet että kritisoineet kansallisvaltioiden toimintaa ja tavoitteita eri elämänalueilla. Ne ovat toimineet niin kotimaassa kuin koko maailmassa.

Globalisaation myötä kansalaistoiminta ja kansalaisjärjestöt ovat voimistuneet entisestään, kun tiedonvälitys on "pienentänyt maailmaa" ja globaali tietoisuus on kasvanut. Kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä arvioidaan olevan jo kymmeniätuhansia. Näiden lisäksi on paljon erilaisia verkostoja ja yhteenliittymiä. Koskaan aiemmin verkostojen rakentaminen ei ole ollut yhtä laajaa kuin se on nyt, uuden vuosituhannen alussa. Kyse ei ole pelkästään määrällisestä kasvusta, sillä kansalaistoiminta on saanut jalansijaa myös etelän kehittyvissä maissa.

Monikansalliset kansalaisjärjestöt toimivat itsenäisesti kansainvälisessä yhteisössä. Samalla kansainvälisesti verkostoituneiden paikallisten kansalaisjärjestöjen merkitys on kasvanut. Usein tällaiset paikalliset järjestöt ovat kansainvälisten yhteistyökumppaniensa kanssa nostaneet ensimmäisinä esiin ympäristö- ja ihmisoikeusongelmia ja tuoneet ne laajemman yleisön tietoon. Niiden tietämys paikallisista olosuhteista on parempi kuin perinteisillä toimijoilla, kuten valtioilla tai suurilla kansainvälisillä kansalaisjärjestöillä, minkä vuoksi ne pystyvät usein myös toimimaan nopeammin.

Kansalaisyhteiskunnan esiinmarssi Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa

Kansalaisyhteiskunta on lähtenyt räjähdysmäiseen kasvuun erityisesti Aasiassa, jossa sillä on ollut perinteisesti heikko asema. Kansalaisyhteiskunnan kautta on edistetty lasten koulutusta ja ravitsemusta, rakennettu patoja, suojeltu maaperää ja taisteltu saasteita vastaan.

Latinalaisessa Amerikassa kansalaisyhteiskunta-ajatukseen on liittynyt vahva demokratiaulottuvuus, samaan tapaan kuin 1900-luvun lopulla Itä-Euroopassa. Myös länsimaissa kansalaisyhteiskunta on nähty tilaisuutena elvyttää aktiivista kansalaisuutta ja vahvistaa demokratiaa.

Globaali kansalaisyhteiskunta voisi hyötyä kansalaisyhteiskunnan esiinmarssista eri puolilla maapalloa. Esimerkiksi Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa kansalaisjärjestöt ovatkin verkostoituneet kansainvälisten järjestöjen ja aktivistien kanssa. Näin ne ovat saaneet äänensä kuuluviin ja nostaneet esiin sellaisia globalisaatioon liittyviä haasteita, joita ne kohtaavat omassa arjessaan. Kansalaisyhteiskunnan voimistuminen eri puolilla maapalloa tarjoaa keinoja globalisaation ohjaamiseen ja demokratian vahvistamiseen.

Kansalaistaidot korostuvat

Syntymässä oleva globaali kansalaisyhteiskunta on uudenlainen toimintaympäristö, joka vaatii uusia toimintatapoja. Toimiminen globaalisti verkottuneessa kansalaisyhteiskunnassa ei voi perustua pelkästään vanhoihin toimintamalleihin. Toiminnan lähtökohtana on kyky sosiaalistua maailmanyhteiskuntaan, joka ei ole vielä todella syntynyt. Samalla globaalit kansalaistaidot edellyttävät oman paikallisyhteisön ymmärtämistä sekä kykyä havaita globaalin ja paikallisen keskinäinen suhde.

Globaalien ongelmien ratkaisuyritykset tuovat uusia paikkoja ajattelulle, politiikalle ja muutokselle. Sivistystyön on kuitenkin sitouduttava kansalaistaitojen vahvistamiseen, jotta kaikilla kansalaisilla olisi mahdollisuuksia päästä omin tavoin mukaan globaaleihin vaikuttamisen prosesseihin.

Kansalaisosaaminen globaalissa toimintaympäristössä edellyttää kykyä tutkia vaihtoehtoja. Työ on haastavaa, sillä kansalaistoimijan tulisi tuntea ihmisoikeudet ja tunnistaa globalisaatiokehityksen takana olevia arvoja. Tämän lisäksi hänen kuuluisi olla aktiivinen kulttuurien välisessä vuorovaikutuksessa, ja hänen tulisi osata erottaa kuluttajan ja kansalaisen käsitteet. Medialukutaitoinen ja tietoteknisesti valveutunut kansalainen osaa edistää myös muiden osallisuutta ja muiden mahdollisuuksia osallistua kansalaisyhteiskunnan rakentumiseen.

Lähteet

http://www.kansalaisfoorumi.fi/sivu.php?artikkeli_id=374

Peruskysymykset

  1. Millä perusteilla Suomea voi kutsua kansalaisyhteiskunnaksi?
  2. Millaisia haasteita globalisaatio on asettanut kansallisvaltioille?
  3. Millaisia piirteitä artikkelissa liitetään globaaliin kansalaisyhteiskuntaan?
  4. Kuinka globalisaatio on vaikuttanut kansalaistoimintaan?

Mediakysymykset

  1. Keskustelu suomalaisen hyvinvointivaltion tilasta ja tulevaisuudesta käy vilkkaana. Millaisia puheenvuoroja aiheesta on esitetty valtamedioissa tai internetissä?
  2. Kuinka media suhtautuu kansalaistoiminnan eri muotoihin?
  3. Etsi internetistä tai lehdistä tietoa globaalista kansalaisyhteiskunnasta.

Ihmisoikeuskysymykset

  1. Monet tutkijat katsovat, että globalisaation ongelmat voidaan ratkaista parhaiten kehittämällä globaalia kansalaisyhteiskuntaa. Onko tämä näkemys perusteltu? Kuinka globaalissa kansalaisyhteiskunnassa voitaisiin toimia ihmisoikeuksien puolesta?
  2. Onko olemassa kansalaisvaltiolle tyypillisiä ihmisoikeusongelmia? Voisiko ratkaisu näihin löytyä globaalista kansalaisyhteiskunnasta?
  3. Voivatko ihmiset identifioitua kansallisvaltion sijasta globaaliin kansalaisyhteiskuntaan? Millaisia moraalisia velvollisuuksia globaaliin kansalaisuuteen mielestäsi liittyy?
  4. Suunnittele juliste tai iskulause globaalista kansalaisyhteiskunnasta.