Oikeudenmukainen kauppa

Millainen kuluttaja minä olen?

Niklas on 19-vuotias matematiikan opiskelija, joka asuu Oulussa. Niklas on lähikaupassa ja pitää kädessään banaaniterttua. Kaupan on kahdenlaisia banaaneja: halvemmat maksavat 1,20 euroa kilolta, toiset viisikymmentä senttiä enemmän. Ainoa näkyvä ero banaanien välillä on Reilun kaupan tarra, joka on liimattu kalliimpiin banaaneihin. Sen tarkoituksena on kertoa kuluttajalle, että näiden banaanien valinta on oikeudenmukainen teko. Kumman tertun Niklas valitsee?

Mistä eettisessä kuluttamisessa on kyse?

Eettinen kuluttaminen on yleistynyt Suomessa viime vuosina. Eettistä kuluttamista on vaikea määritellä tarkasti, sillä yksittäiset kuluttajat, eri järjestöt ja yritykset ymmärtävät sen hieman eri tavoilla. Kaikkein kriittisimmät eivät pidä sitä edes mielekkäänä terminä, sillä heidän mukaansa kuluttaminen ei missään olosuhteissa voi olla eettistä. Tämä äärikanta ei ole saanut suurta hyväksyntää, ja niinpä ilmaus eettinen kuluttaminen on juurtunut yleiskieleen. Yleisesti voi sanoa, että eettinen kuluttaja pyrkii ottamaan huomioon ne vaikutukset, joita hänen kulutuspäätöksillään on. Tällöin tuotteen edullinen hinta ei ole ainoa tai edes tärkein ostopäätökseen vaikuttava tekijä. Tätä tärkeämpiä voivat olla esimerkiksi ympäristö-, ihmisoikeus- tai työllisyyskysymykset.

Suomalaiset ja kansainväliset yritykset ovat panneet merkille eettisten arvojen nousun. Ympäristö- ja työllisyyskysymyksistä on tullut viime vuosina myyntivaltti. Yhä useampi yritys mainostaa tuotteidensa eettisyyttä tai järjestää kampanjoita, joiden tuotto ohjataan hyväntekeväisyyteen. Viranomaiset ja kansalaisjärjestöt ovat vastaavasti nostaneet esiin sellaisia yrityksiä, joiden toimintaa pidetään esimerkillisenä. Suomessa palkitaan vuosittain yritykset, jotka omalla alallaan ottavat parhaiten huomioon ympäristö- ja yhteiskuntavastuun. Vuonna 2005 kolmen kärjen muodostivat Kesko, Fortum ja M-Real. Myös kansainvälisesti on tehty erilaisia luetteloita ja jaettu palkintoja eettisesti toimiville yrityksille. Kaiken tämän tavoitteena on antaa positiivista huomiota vastuullisesti toimiville yrityksille.

Niklas kertoo tietävänsä, mistä eettisessä kuluttamisessa on kyse, ja pyrkivänsä ottamaan sen periaatteet huomioon ostopäätöksiä tehdessään. Aina hän ei kuitenkaan pysty valitsemaan kalliimpaa vaihtoehtoa, sillä opiskelijana hänen tulonsa ovat varsin pienet. Hän kuitenkin uskoo, että tulevaisuudessa eettiset kysymykset vaikuttavat hänen ostopäätöksiinsä entistä enemmän.

Ostoboikotit

Ostoboikotit ovat yksi kuluttajavaikuttamisen muoto. Boikotissa kuluttaja lopettaa tiettyjen tuotteiden ostamisen osoittaakseen mieltään. Mielenilmaisun syyt vaihtelevat ja ovat tapauskohtaisia. Kansainvälistä huomiota ovat saaneet muun muassa äidinmaidonvastikkeen ja ranskalaisten viinien ostoboikotit. Ensimmäisen kohteena oli Nestle, joka oli myynyt äidinmaitovastiketta kehitysmaihin. Äidit laimensivat kallista valmistetta vedellä, jonka likaisuuden vuoksi monet pienet lapset sairastuivat ja kuolivat. Jälkimmäisen sai aikaan Ranskan ydinkoe Mururoan atollilla. Ostoboikottia muistuttaa myös älä osta mitään -päivä, jonka tarkoituksena on saada ihmiset miettimään omia kulutustottumuksiaan. Kansainvälistä tapahtumaa on vietetty Suomessa 1990-luvulta alkaen marraskuun viimeisenä perjantaina.

Niklas ei ole itse osallistunut ostoboikotteihin. Tätä hän perustelee sillä, että ostoboikoteissa on vaikea osoittaa tuottajalle oman ostamattomuutensa perusteluita. Niinpä boikotteja mielekkäämpää on hänen mielestään tukea oikeudenmukaisia tuottajia ostamalla näiden tuotteita ja täten osoittaa ostajan motiivit suoraan. Hänen mielestään ympäristö- ja yhteiskuntavastuunsa tuntevien yritysten nimeäminen on hyvä tapa nostaa eettisesti toimivia yrityksiä esille.

Kuinka Reilun kaupan merkkijärjestelmä sai alkunsa

Kolmannen maailman tuottajat ovat suojattomia kansainvälisen kaupan maailmanmarkkinahintojen vaihteluilta. Esimerkiksi banaanin, kahvin ja kaakaon viljelijät joutuvat huonoina vuosina myymään tuotantoaan alle tuotantokustannusten. Myös hyvinä vuosina heidän voittonsa jäävät pieniksi. Jatkuvassa epävarmuudessa elävillä tuottajilla ei ole juurikaan mahdollisuuksia pitkäaikaiseen suunnitteluun tai tuotannon kehittämiseen. Reilun kaupan merkkijärjestelmä syntyi 1980-luvulla, kun kahvin maailmanmarkkinahinta oli niin alhainen, että se ei riittänyt viljelijöiden toimeentuloon. Meksikolaisten kahvintuottajien ja hollantilaisen avustusjärjestön yhteistyöstä syntyi Reilun kaupan kahvi. Reilun kaupan tavoitteena on tarjota kolmannen maailman tuottajille suojaa maailmankaupan hinnanvaihteluita vastaan ja antaa länsimaisille kuluttajille mahdollisuus hankkia oikeudenmukaisen kaupan tuotteita.

Reilun kaupan merkkijärjestelmä tänä päivänä

Tänä päivänä Reilun kaupan merkkijärjestelmä on tunnetuin oikeudenmukaisen kaupan standardi. Siihen kuuluu noin miljoona tuottajaa 53 maassa. Reilun kaupan tuottajat sitoutuvat tiukkoihin maankäyttöä, viljelyä ja kaupankäyntiä koskeviin sopimuksiin. Vastaavasti heidän tuotteistaan maksetaan takuuhinta, joka kattaa tuotantokustannukset. Takuuhinta toimii eräänlaisena puskurina maailmankaupan hintavaihteluille, joille monet kehitysmaiden tuotteet ovat hyvin herkkiä. Tuotteista maksetaan myös reilun kaupan lisää, jolla tuottajat voivat kehittää viljelyään. Tuottajien asemaa parantaa lisäksi se, että reilun kaupan kauppasuhteet ovat pitkäaikaisia. Tämän ansiosta tuottajat pystyvät suunnittelemaan tuotantoaan paremmin.

Reilun kaupan tuotteita on myynnissä 21 maassa. Länsimaisille ihmisille reilun kaupan tuotteet tarjoavat mahdollisuuden tukea kolmannen maailman itsenäisiä tuottajia. Reilun kaupan tuotteiden myynti kasvoi maailmanlaajuisesti vuonna 2004 yli 50 prosenttia. Samana vuonna Reilun kaupan tuotteita myytiin noin 900 miljoonalla eurolla, ja sen piirissä olevat tuottajat saivat lisätuloja yli 100 miljoonaa dollaria.

Reilun kaupan tuotteen tunnistaa Reilun kaupan merkistä. Suomessa on myynnissä parikymmentä Reilun kaupan tuotetta, joista ensimmäisenä kauppoihin ehtivät kahvi ja tee. Niiden lisäksi kaupoissa on esimerkiksi suklaata, hunajaa, sokeria ja hedelmiä. Suurin osa tuotteista on myynnissä tavallisissa ruokakaupoissa, ja erikoiskaupat laajentavat valikoimaa. Reilun kaupan tuotevalikoima kasvaa sitä mukaa kuin eettisen kuluttamisen periaatteet voimistuvat ja ihmiset alkavat kiinnittää huomiota ostamiinsa tuotteisiin. Valaiseva esimerkki tästä on jalkapallon valmistaminen.

Voiko jalkapallo olla reilu?

Noin 80 prosenttia kaikista maailman jalkapalloista valmistetaan Pakistanissa. Siellä pallojen valmistus on keskittynyt Intian rajan lähellä olevalle Sialkotin alueelle. Jalkapallon ompeleminen on vaativaa käsityötä, sillä pallo ommellaan kokoon 32 palasesta noin 700 pistolla. Nopea ompelija valmistaa päivässä 3-5 palloa. Palkkaa työläiset saavat 20-30 rupiaa pallolta (26-40 senttiä). Palkan määrä vaihtelee pallon laadun mukaan. Käytännössä kohtuullinen toimeentulo vaatisi noin 50 rupian palkkaa.

Lapsityövoimaa on käytetty laajasti jalkapallon valmistamisessa. Vuonna 1996 kävi ilmi, että Englannissa järjestetyssä EM-turnauksessa käytettiin pakistanilaisten lapsien ompelemia palloja. Seuraavana vuonna tehdyssä sopimuksessa kymmenet urheiluvälinevalmistajat sitoutuivat ostamaan välineitä vain sellaisilta valmistajilta ja alihankkijoilta, jotka eivät käytä lapsityövoimaa. Sopimus ei ollut käytännössä riittävä, sillä työvoiman muut perusoikeudet jäivät sen ulkopuolelle ja alihankkijaketjut vaikeuttavat työolojen valvontaa. Onkin arvioitu, että todellisuudessa alle kymmenen prosenttia palloista on tehty valvotuissa oloissa.

Vuoden 1998 MM-kisojen lähestyessä Pelastakaa lapset -järjestö osoitti, että lapsityövoimaa käytettiin edelleen laajasti. Kansainvälinen työjärjestö ILO puolestaan arvioi, että Pakistanissa on jopa 15 000 lapsityöntekijää jalkapallojen ompelijoina, heistä nuorimmat 5-vuotiaita. Lähes puolet lapsista työskentelee 10-11 tuntia päivässä, loput osa-aikaisesti ja koulunkäynnin ohessa.

Kuka ompelee sinun jalkapallosi?

Suomessa on käynnissä Reilu peli, samat säännöt -kampanja. Siinä huomio kiinnitetään jalkapallo-ompelijoiden työoloihin ja kerrotaan ihmisille Reilun kaupan jalkapalloista. Kaksivuotisen hankkeen taustalla ovat Reilun kaupan puolesta Repu ry, Suomen Palloliitto ja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK. Hankkeessa kiinnitetään huomiota olosuhteisiin, joissa kehitysmaissa valmistetaan jalkapalloja. Kampanjassa kannustetaan suomalaisia joukkueita ostamaan Reiluja palloja ja tiedotetaan olosuhteista, joissa valtaosa palloista valmistetaan.

Reilun kaupan jalkapallojen ompelijalle maksetaan 50-70 rupiaa eli kaksi tai kolme kertaa niin paljon kuin tuottajille keskimäärin. Tämän pitäisi riittää kohtuulliseen elintasoon, jolla voidaan kustantaa ruoka, terveydenhoito ja lasten koulumaksut. Kohtuullisen korvauksen lisäksi maksetaan reilun kaupan lisä, josta kertyneillä tuloilla on saatu työntekijöille lainaohjelma, puhdas juomavesi sekä parempi ilmastointi ja valaistus työpaikalle. Työntekijät saavat myös terveydenhuoltopalvelun ensimmäisinä jalkapallonvalmistajina. Lapsityövoiman hyväksikäyttöä, syrjintää tai pakkotyötä ei hyväksytä, ja työntekijöille taataan yhdistymisvapaus, kohtuullinen korvaus työstä sekä turvalliset ja terveelliset työolosuhteet.

Perustehtävät

  1. Kumpi on mielestäsi tehokkaampi tapa toimia eettisenä kuluttajana: ympäristö- ja yhteiskuntavastuuta osoittaneiden yritysten tukeminen vai epäeettisesti toimineiden yritysten boikotoiminen? Perustele vastauksesi.
  2. Kuinka maailmanmarkkinahintojen vaihtelut vaikuttavat kolmannen maailman tuottajiin?
  3. Millä tavalla eettinen kuluttaminen on vaikuttanut jalkapallojen valmistamiseen?

Medialukutaitotehtävät

  1. Selvitä, millaisia arvioita suuret suomalaiset yritykset ovat saaneet ympäristö- ja yhteiskuntavastuustaan.
  2. Tutustu tarkemmin suomalaisiin tai kansainvälisiin ostoboikotteihin. Millaisia perusteluita boikoteilla on? Ovatko eri boikotit mielestäsi perusteltuja ja mielekkäitä tapoja toimia?
  3. Etsi lehdistä mainoksia, joissa tuotetta kaupataan ympäristötekijöillä.

Ihmisoikeustehtävät

  1. Oletko sinä eettinen kuluttaja? Millaiset tekijät vaikuttavat sinun ostopäätöksiisi?
  2. Onko Reilu kauppa tehokas tapa tukea kolmannen maiden tuottajia?