20. Suomen historia ennen itsenäisyyttä.

Lue ensin teksti kokonaan ja tutustu myös tekstin sanastoon. Tämän jälkeen voit käydä tekstin läpi lyhyissä jaksoissa ja vastata monivalintatehtäviin.

Lukutekstin

SUOMEN HISTORIA ENNEN ITSENÄISYYTTÄ

Jokaiselle maalle kansakunnan synty, kansakunnan juurien etsiminen, on sen itsetuntemuksen keskeisiä kysymyksiä.

Suomalaisten varhaisimmat esi-isät muuttivat Suomenniemelle jo varhain esihistoriallisena aikana. Asutus oli hyvin harvaa alkuaikoina, mutta se sai uutta verta vuosisatojen ja -tuhansien aikana idästä, etelästä ja lännestä. Muuttajat toivat myös mukanaan uusia tapoja. Suomalaiset oppivat tuntemaan pronssin ja raudan. Ja tärkeintä oli, että he oppivat viljelemään maata. Kun historiallinen aika alkoi 1100-luvulla, kiinteää asutusta oli jo Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Hämeessä ja Karjalassa ja uusia asukkaita siirtyi myös Pohjanmaalle.

Samaan aikaan koko Itämeren maailma koki suuria muutoksia. Vähitellen alkoi syntyä valtioita. Läntinen Suomi kuului alusta alkaen Ruotsiin, joka sitten levitti valtaansa aina Itä-Suomeen asti. Myös Tanska ja Novgorod olivat kiinnostuneita Suomesta.

Samaan aikaan oli kristinusko tullut Suomeen. Katolinen kirkko ulotti vaikutuksensa maahan, mutta idässä esiintyi myös ortodoksisia piirteitä. 1200-luvulla Itämeren alueella alkoi voimakas saksalainen kausi ja kaupunkeja perustettiin. Keskiajalla asutus alkoi levitä sisämaahan ja maahan muutti myös runsaasti ruotsinkielistä väestöä varsinkin rannikoille. Suomesta muodostui vähitellen Ruotsin valtakunnan tukialue yhtenäistä ja voimakasta Venäjää vastaan. Yhteispohjoismainen unioni Tanskan johdolla päättyi Kustaa Vaasan aikana, jolloin Ruotsi-Suomi erosi liitosta. Kustaa Vaasa katkoi myös siteitä Saksaan ja katoliseen kirkkoon.

Saksasta levinnyt uskonpuhdistus toi mukanaan myös kansallisen kirjallisuuden. Mikael Agricola julkaisi ensimmäiset suomenkieliset teokset. Uusi keksintö, kirjapaino, avasi kokonaan uudet mahdollisuudet.

Ruotsi joutui 1500-luvulla sotiin Venäjän kanssa. Taistelut levisivät Baltiaan ja 1600-luvulla Saksaan. Myös suomalaisia joukkoja osallistui näihin taisteluihin, kuten kaikkiin muihinkin Ruotsin sotiin. Seurauksena oli, että maa köyhtyi, mutta samalla saatiin Keski-Euroopasta uusia kulttuurivaikutteita. Ruotsi nousi suurvallaksi, jolloin hallintoa ja koululaitosta kehitettiin voimakkaasti. 1649 Turkuun perustettiin yliopisto, josta tuli tärkeä henkisen elämän keskus. Uusia kaupunkeja perustettiin jatkuvasti ja rannikkojen talonpojat veivät tuotteitaan suuriin keskuksiin Tukholmaan ja Tallinnaan.

Suuria sotia seurasi monen vuosikymmenen rauhan aika, mutta 1600-luvun lopulla se päättyi ankariin nälkävuosiin ja Suureen Pohjan sotaan. Se merkitsi suurvalta-aseman loppua ja Suomesta osa joutui Venäjän hallintaan. Venäjästä alkoi tulla yhä suurempi uhka Suomelle. Pietarista kasvoi eurooppalainen suurkaupunki. Venäjän vaaran takia alkoi Suomessa esiintyä ensimmäisiä suunnitelmia muodostaa itsenäinen valtio.

Vaikeuksien jälkeen seurasi jälleenrakennuksen aika ja varsinkin taloudellisia oloja yritettiin parantaa. Turun akatemia aloitti laajat tutkimukset oman maan oloista. Tutkijat olivat ennen kaikkea kiinnostuneita Suomen omasta historiasta, muinaisrunoudesta ja maantieteestä. Tajuttiin, että Ruotsinkin yhteydessä Suomi oli aina ollut oma kokonaisuutensa.

Napoleonin ajan monista sodista johtui, että Suomi siirtyi 1809 Venäjän yhteyteen. Suomi sai Venäjän keisarilta sisäisen itsehallinnon. Suomi oli valtio, jolla oli oma hallinto ja talous. Pääkaupunki siirrettiin Turusta Helsinkiin, jonne rakennettiin upea yhtenäinen keskusta. Myös yliopisto siirtyi Helsinkiin.

Suomi alkoi etsiä omaa identiteettiään, Suomi halusi olla nimenomaan suomalainen maa. Taustaa haettiin muinaisrunoudesta ja sukukansoista. Suomalaisista luotiin kuva sitkeinä työntekijöinä ja urhoollisina sotilaina. Syntyi vähitellen aktiivinen kansallispolitiikka. 1860-luvulla alkoi laaja uudistustoiminta. Maa alkoi teollistua ja rautatie yhdisti aivan uudella tavalla maan eri osat toisiinsa. Suomalaisuusliike sai yhä suurempaa merkitystä ja kielitaistelu suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä oli kiivas. Kummatkin ponnistelivat tavoitteidensa puolesta; yhteiskunnan kehitys nopeutui.

1800-luvun lopussa venäläiskansalliset pyrkimykset voimistuivat ja ne johtivat Suomessa ns. sortovuosiin, jolloin yritettiin kaventaa Suomen itsehallintoa. Tämä johti Suomessa voimakkaaseen vastarintaan ja poliittiset olot vaikeutuivat. Vaikka välillä oli rauhallisia aikoja, ristiriita jatkui Venäjän kanssa aina vallankumousvuoteen 1917 saakka. Työväenliike nousi uutena tekijänä Suomen yhteiskunnassa vuosisatojen vaihteessa. Ensimmäisissä valtiollisissa vaaleissa 1907 työväenliike oli ylivoimaisesti suurin puolue. Itsenäistymisvaiheessa suomalaiset jakautuivat veriseen sisällissotaan keväällä 1918.

Suomi viettää itsenäisyyspäiväänsä joulukuun 6. päivänä. Tuona päivänä 1917 eduskunta antoi itsenäisyysjulistuksen.